Joskus tilanteet karkaavat käsistä. Niin ei saisi käydä. Suurimpana syvä pettymys siihen, voiko kuitenkaan luottaa toiseen, niin ettei tarvitsisi miettiä tuleeko seuraava kerta, onko se helpompaa seuraavalla kerralla, kynnys matalampi kohottaa kätensä.. Ikkunassa katsovan hätä, päätös soittaa apua paikalle... Paljon mietittävää ollut tämän jälkeen... Vaikea työpäivä seuraavana aamuna, silmät itkusta polttavina ja tykyttävä päänsärky seurana. Selvittelyä, ei minkäänlaista hyväksyttävää puolustusta, sellaista ei ole. Päätän jäädä, päätän antaa anteeksi, päätän unohtaa tämän tähän. Asiat puhuttu, selvitetty, jätetään taakse se mitä ei enää koskaan, milloinkaan haluta kaivaa esiin...