Niin väsynyt tästä viikosta, että töistä tullessa nukahdin suoraan nojatuoliin, josta heräsin parin tunnin kuluttua päänsärkyyn.Tekis oikeesti mieli vetää itteni ihan tutkalle, ehkä shamppanjat ja viinit saa huomenna kyytiä. Olen ehkä yliherkällä päällä ja ehkä jotenkin vähän varpaillaan, ehkä ajattelen liikaa ja nukun liian vähän. Tietty ylipärjäämisen ja ylpeydensekoitus estää hyväksymästä tarjousta viikonlopunvietosta. Kaikki mikä haiskahtaa yhtään sääliltä saa suuttumaan.. tai jos meinaa tulla itku, mikään ei ole niin ärsyttävää. Yksinään voi sit itkeskellä, ei niin että joutuu lopettamaan puhelun sen takia, ettei toinen kuule ääntä, mikä ei meinaa kestää. Perseestä semmonen. En vastaa siis puhelimeen, helppoa. Tuskin on vaaraa törmätä kaupankassalla. Taidan olla aika hukassa, en tiedä olisko helpottunut, vihainen, yksinäinen vai erakko..yritän olla siis kaikkea kerralla... Voi taivas kun voisin purkaa kaikki tuntoni tähän.. mut ei pysty. Ei edes tänne. Ei mihinkään, ei kenellekkään. Mie mitään lomaa tartte, mie tartten psykiatrin ja pullon viinaa. Tää ei voi olla tervettä,  maailmassa on 6,89 miljardia ihmistä, eikä minulla ole edes yhtä, jolle voisin asiani purkaa. Analyyttinen itsetutkiskelu, suosittelen lämpimästi, hermot on varmasti tämmösen jälkeen kunnossa, kaikki hyvin...