Oikeasti yritin jo lopettaa tän murjottamisen,  mielenosoitukset ja verbaaliakrobatian, mitä käytän kumppanini silmittömäksi kiusaksi. En onnistunut, olkapäälle hiipii kuiskimaan ilkeämielinen piru ja ohimontuntumassa tuntuu kun sarvet alkavat pikkuhiljaa kasvaa....Että vituttaa edes olla kotona! Tää enteilee taas oikein kunnon myllyä. Tarpeeks ku alkaa joku asia nyppimään ni tulos on jo tiedossa, kumpikaan ei anna tuumaakaan periksi. Tämäkö se on sitten naisen luonto...? Äijä tuli just vast duunista kotiin, seittemältähän toi on jo päässy, ei nähtävästi ollu kiire kotiin...Sisäinen pieni anarkisti nostaa päätänsä... Ilma onkin viilenny, vettä sataa, meinaakohan nostattaa myrskyn?