Tuulee ja sataa. Kolea sää tuntuu yhtä masentavalta kuin välinpitämätön olotilani. Mitä ihmettä pitäisi tehdä, silloin kuin ei kiinnosta tehdä mitään? Parisuhde on väljähtynyt, ei kiinnosta tehdä senkään eteen mitään. Vietin aamupäivän sairaalassa, jossa aikani kuluksi luin jotain hömpänpömppänaistenpaskalehtiä, missä tunnettu suomalainen naisnyrkkeilijä hehkuttaa parisuhdeonneaan, ärsyttävää. Kateellisen omahyväisesti ajattelen, että ootas vaan, ainankaan minun ei tartte parin vuoden päästä raportoida paskalehdissä, että mikäs se nyt meni vikaan!!  Olen kamala. Odotan malttamattomana, että uudet duunit alkaisi, himassa olo ei ole minua varten, varsinkaan silloin jos äijä on samaan aikaan työttömänä, puistatus! Menetän totaalisesti puhekykyni ja helpompi vaan ohittaa asioita, kun en tule ymmärretyksi kuitenkaan. Toisinsanoen ainakaan minua ei voi syyttää jatkuvasta nalkuttamisesta. Kuhan nyt vaan ei alkaisi vituttaa.. Yritän tehdä kotityöt loppuun ja lähden lenkille koiran kanssa, vaikka taivaalta sataisi pieniä kiviä. Lakkaan ajattelemasta.