Ihmiset joiden empatiakyky ja anteeksiantamisen taito puuttuvat, ylittää käsityskykyni rajat. Törmään kuitenkin tähän ongelmaan ah, taas niin rakkaan puolisoni kohdalla. Poikamme vahingossa jätti ulko-oven auki ja koiramme karkasivat. Voiko viisivuotias lapsi olla vastuussa asiasta joka oli vahinko?! Tai tyttäreni joka ei huomannut asiaa ajoissa? No, syntipukiksi kelpasin myös minä, joka tapahtumahetkellä olin kuitenkin töissä. Vikahan oli minun huonossa kasvatustavassani, olen lellinyt lapset pilalle, enkä varmaankaan ole opettanut että ovet täytyy sulkea perässään... Oikeat kasvatusmetodit omaava puolisoni on muistanut haukkua lapset, äidin ja ilmoittanut kypsästi ettei hänellä ole enää minkäänvaltakunnan osuutta tai arpaa hoitaa lapsia tai ylipäätään osallistua enää mihinkään,lapsen anteeksipyyntöäkään ei hyväksytty, kasvatusmetodia kerrakseen... aplodien paikka kypsästä ja oikeudenmukaisesta asenteesta! Hän ilmoitti myös muuttavansa pois yhteisestä asunnostamme. Voi kyynel. Saatanan dramaqueen!! Ehkäpä en ole ennen tätä hetkeä kypsymättömyyttäni ymmärtänyt että perhettämme yhdistävä voima olikin kaksi ylisuurta karvakasaa. Kaikesta huolimatta olen yrittänyt etsiä perheenjäseniämme löytöeläintarhoista, ajanut lähimaastot ja vähän kauempaakin etsimässä, jättänyt ilmoituksia ja kysellyt. Joku jolle ne ovat olleet henki ja elämä on keskittynyt haukkumaan ja arvostelemaan... eli on niitä jotka kulkevat edellä ja tekevät, sekä niitä jotka kulkevat perässä ja arvostelevat... Voi elämä, suksikoot hevonperseeseen...