maanantai, 2. kesäkuu 2008
Tähän vois sanoa et "sovittelua, puuta heinää ja muutama vesiperä...."
Kykenemme keskustelemaan. Äijä on ottanut askeleen lähemmäs, enkä
varmasti ole helpottanut sitä lähestymistä. Äijä sanoikin, että ihan
kuin vihaisimme toisiamme, molemmat liian ylpeitä, liian täynnä omaa
erinomaisuuttaan, liian oikeassa, kumpikaan ei osaa kumarrella. Olin
lauantain H:n kanssa, äijä jopa heitti minut sinne ja hakivatkin
aamuyöllä, kun toikkaroin keskellä maantietä, herra tietää missä ja
mistä tulossa... Emme osaa elää ilman toisiamme ja toisaalta teemme
välillä toisemme ihan sekopäisiksi. Olen miettinyt, että pitäisikö
meidän oikeasti lähteä erisuuntiin, siitäkin oli viimeyönä puhetta.
Itseasiassa äijän aloituksesta, tosin äijä sanoikin, ettei halua että
häviän mihinkään, eikä halua että oltaisiin siinä pisteessä. Ehkä
nöyrrymme molemmat ja ja yrittäisimme kunnioittaa myös toisiamme.
Lauantaina otin ihan viimehetkellä askeleen taaksepäin ja mietin etten
tekisi mitään, mikä ei ole oikein. Olimpa kerrankin viisas.. ehkä se
johtuu kuitenkin siintä, että perusluonteeni on liian kiltti. Vaikka
muuten osaan puoleni pitää, en silti halua loukata ketään
tietentahtoen. Ajatukset ovat lipsuneet itsellä ihan väärille
raiteille, ihan kuin haluaisi kostaa toiselle tämän kaiken paskan,
vaikka varmasti myös vikaa löytyy itsestään. Tosin vastuuta en voi
ottaa toisen ratkaisuista ja tekemisistä ja ne oikeutetusti saakin
suututtaa minua. Olen päättänyt yrittää jos ei tarvitse yrittää yksin,
kannetaan vastuu yhdessä jos asiat ei sillä ratkea, niin ei ne sitten
ole ratketakseenkaan. Äijä on ojentanut käden ja vilpittömästi tahdon
tarttua siihen. Miten pelottavan hyvin toisemme tunnetaankaan.
Toisaalla kuulen mitä idioottimaisempia mielipiteitä itsestäni, jollain
on helvetin kova tarve kiillottaa omaa kilpeään. Mielipiteitä saa ja
pitää olla, mutta jos ne muodostetaan vailla parempaa tietoa ja
tuntemista ja niitä käytetään toisen alistamiseen ja korostamaan omaa
erinomaisuuttaan, niin se saa minut suuttumaan. En myöskään pidä
siintä, että toisten henkilökohtaisia viestejä tutkitaan, vaikka niissä
ei lukisi muutakuin päivää!, niin sekin päivää on tarkoitettu vain ja
ainoastaan yhdelle ihmiselle. Pidän epäoikeudenmukaisena sanoa
mielipiteitään absoluuttisena totuutena, kaksitoista vuotta olen
pitänyt huolta lapsistani, yksitoista vuotta siintä hoitanut
kehitysvammaista lasta, kenelläkään ei ole oikeutta arvostella minun
äitinä olemista! Jos viikonloppuisin haluan välillä muutaman tunnin
omaa aikaa, se ei kuulu kertakaikkiaan vittuakaan kenellekkään. Voi
yrittää tehdä saman perässä ja kulkea saman tien, jonka itse olen
kulkenut, veikkan ettei ihan joka jannulta onnistu! Lapsiltani ei ole
rakkautta ja välittämistä koskaan puuttunut ja hyvin ylpeänä voin
katsoa jokaista lastani. Tässä kohtaa onnittelen itseäni! Onnittelen
myös lapsiani, niillä on äiti joka rakastaa heitä ylikaiken, sitä ei
mikään eikä kukaan puheillaan pysty muuttamaan. Olisi hyvä muistaa,
että tekemänsä vääryyden voi korjata, puheitaan ei koskaan... Olen
valmis sotimaan tästä asiasta, käsi joka edes yrittää sivaltaa tällä
osa-alueella, katkeaa..harvoin minut saa kunnolla suuttumaan, nyt kävi
niin. Nyt sohaistaan semmoista ampiaispesää, mihin ei kannattaisi
nenäänsä työntää. Siellä pesässä on liian monta
ampiaista....auts...älkööt erehtykö luulemaan tuntevansa minut...
Kommentit