maanantai, 21. heinäkuu 2008
Lomalta arkeen
Nyt sitten on duuni alkanut ja yllätys yllätys, oli ihan kiva mennä
töihin. Duunipäivää varjostanut tuttavan helvetinmoinen
parisuhdekriisi, mihin tuntuu jollainlailla väärältä sanoa mitään, kun
jollaintasolla sitä ymmärtää molempia, eikä haluaisi ottaa kantaa, kun
tuntuu että aina sanoo vahingossa jotain väärin. Taas jos on ottamatta
kantaa niin toisesta väistämättä tuntuu siltä että kiitosta vaan kun
jaksat tukea ja kompata... Vaikka tykkäisi ystävästään kuinka paljon ja
haluaa olla läsnä, onko pakko jakaa mielipiteensä ja saada aina äänensä
kuuluviin?, joskus vaikeneminen on mielestäni kultaa. En usko että omat
ystäväni ovat monestikkaan samaa mieltä kanssani, ei tarvitsekkaan,
silti he ovat ystäviä. Jos kaikki maailmanvalta olisi käsissäni, niin
soisin kyllä onnenripauksen sinulle, ystävä kallis.. Joskus on
mielestäni hyvä olla diplomaatti ja olla sotkeutumatta liikaa, se ei
tarkoita välinpitämättömyyttä...tässä olen enkä kadota aio...
Kommentit