Lomalla olo on äärimmäisen rankkaa. Koska on loma, niin sitä automaattisesti kuvittelee, että jokapäivä on oltava jotenkin superkivaa ja pakko relata, jotta sitten on tullut lomailtua. Tosiasiahan on, että sitä vetää itsensä varsin kyseenalaiseen kuntoon ja loman loppupäivät panikoi työkuntoaan kun maanantaiaamu koittaa...Maanantaina raahautuu töihin viikoksi, ryhdistäytyy, itkee ensimmäiset kaksipäivää morkkistaan ja loppuviikkoa kohden ajattelee, etten millään kestä loman seuraavaa kahta viikkoa. Eli loppupelissä kokoloma on ihan perseestä. Arkirutiinit unohtuu ja on äärimmäisen vaikeaa aloittaa luomaan ne samat tutut rutiinit jotka kuljettaa turvallisesti päivästä toiseen. Vittu koko kesä pitäisi kieltää! Tietenkään tällä vitutuksen määrällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa,että on tullut sitten irroteltua reippaasti ja nyt mieleen jo hiipii kaikenlaisia peikkoja ja möröjä... Onneksi illalla "melukylän lapset" palaavat kotiin ja voi julistautua vannoutuneeksi kotiäipäksi, eihän tällaista helvettisoikoon kukaan jaksa!!!