Minulla on ajatukset hukassa. Kaikki on ihan rauhallista mutta jokin on nyrjähtänyt pahasti omassa päässäni, näin ei pitänyt käydä.. En osaa enää sanoa mitä haluan. Ei tämä ollutkaan niin helppoa. Tämä kaikki heijastuu meidän keskinäisiin väleihin, äijä vaistoaa tilanteen kyllä ja tunnen järkyttävää pahaa oloa kun en kykene olemaan edes kunnolla sen sylissä. Näen sen katseesta, että sitä pelottaa jo tää tilanne, palikat on kääntynyt välillä näin päin... Äijä kysyi jo, että missä oikein olet? läsnä et ainakaan.. Kaiken ton kovan kuoren alla on niin paljon hellyyttäkin minua kohtaan, etten tunne edes ansaitsevani sitä juuri tällähetkellä. On nii paska fiilis, ettei mitään järkee.. ja mestarihan olen pakoilemaan... voi kumpa vain voisin ottaa vastaan sen mitä tarjolla on, se annettaisiin kuitenkin ilman ehtoja... kumpa vain tietäisin mitä haluan. Missä vitun välissä kaikki kääntyi näin? Tähän ei ainakaan lääke ole viikonlopun festaaminen. Jotain outoa on tapahtunut... Vieraissa vesissä on pelottavaa uida.. varsinkin kun tuntuu et onnetomana räpeltää käsipohjaa....