tiistai, 3. kesäkuu 2008
Aamutaivaalta tähteet kerään, on unissasi varmasti perää,mutta pyydän jo herää, näyt riittävät tältä erää...(kelpo pojat)
Minulla on ajatukset hukassa. Kaikki on ihan rauhallista mutta jokin on
nyrjähtänyt pahasti omassa päässäni, näin ei pitänyt käydä.. En osaa
enää sanoa mitä haluan. Ei tämä ollutkaan niin helppoa. Tämä kaikki
heijastuu meidän keskinäisiin väleihin, äijä vaistoaa tilanteen kyllä
ja tunnen järkyttävää pahaa oloa kun en kykene olemaan edes kunnolla
sen sylissä. Näen sen katseesta, että sitä pelottaa jo tää tilanne,
palikat on kääntynyt välillä näin päin... Äijä kysyi jo, että missä
oikein olet? läsnä et ainakaan.. Kaiken ton kovan kuoren alla on niin
paljon hellyyttäkin minua kohtaan, etten tunne edes ansaitsevani sitä
juuri tällähetkellä. On nii paska fiilis, ettei mitään järkee.. ja
mestarihan olen pakoilemaan... voi kumpa vain voisin ottaa vastaan sen
mitä tarjolla on, se annettaisiin kuitenkin ilman ehtoja... kumpa vain
tietäisin mitä haluan. Missä vitun välissä kaikki kääntyi näin? Tähän
ei ainakaan lääke ole viikonlopun festaaminen. Jotain outoa on
tapahtunut... Vieraissa vesissä on pelottavaa uida.. varsinkin kun
tuntuu et onnetomana räpeltää käsipohjaa....
Kommentit