lauantai, 7. kesäkuu 2008
Pahempi toistaan..
Viime päivät on ollu rankkoja. Äijän mielialat vaihtelee ihan laidasta
laitaan, ymmärrettävää kyllä, mutta tuntuu etten oikein jaksaisi. Olen
luvannut auttaa ja tukea häntä, niin aion myös tehdä. Kaiken tän
pyörityksen keskellä, emme nähtävästi ole tarpeeksi älykkäitä olemaan
riitelemättä, yritän kokoajan olla loukkaantumatta ja niellä kaiken,
onhan hänen äitinsä juuri kuollut ja tiedän, että se on rankka juttu ja
koskee niin, ettei mitään järkee. Kuitenkin saan henkisiä sivuosumia
niin kovalla tahdilla, etten ehdi kunnolla väistää, ehkä ne on
lieveilmiöitä tästä kaikesta. Aluksi tämä kaikki ajoi meidät toistemme
syliin sellaisella raivolla ja himolla että meinas järki lähtee, nyt
ilmassa on niin ristiriitaisia signaaleja että niiden tulkitsemiseen
tarvitaan varmaan joku tunneälyn ammattilainen.. Sitä ihmistähän
usein loukkaa eniten, mitä rakastaa. Tosin tuo ajatus ei paljoa
lohduta..."Joo, se vaan rakastaa minua niin kovin, et kiljuu ja huutaa
solvauksia silkasta rakkauden riemusta!" Siistii... Ihan ymmällään
jälleenkerran täällä... Todella taitavaa porukkaa pieksämään suutaan,
sopimisessa vaan joutuis vissii käymään jonkinsortin
kertauskurssin..kumpikin. Voi kuinka vaikeita olemmekaan toisillemme...
Rakastaa ja vihata samaan aikaan, kai ne on tunnetiloina niin lähellä
toisiaan...Vai ajaako alitajuinen pelko parisuhteen kariutumisesta
mieheni tämän kaiken keskellä tuohon tilaan? Yritän nyt käyttäytyä
viisaasti, saatas hoidettua kaikki nämä viralliset asiat alta pois,
ehkä sitten on aikaa keskittyä enemmän meidän keskinäisiin väleihin,
ehkä omatkin ajatukset olisivat sitten selkiytyneet ja palaset
loksahtaneet kohdilleen... toivon ainakin..ei kai tähän voi sanoa ku:
Pahempi toistaan kumpikin on ja kuinka ne nyt tappaa toisiaan...sokeina
toistaa lausetta samaa, kuinka ne on tässä oikeessa, rumempi toistaan
kumpikin teko, eikä niitä tekemättömiksi saa,eikä ne huomaa kumpikin on
vain pahempi toistaan.. (apulanta)
Kommentit