Vaikea päivä. Monta päivää kasvanut levottumuus ja pelko purkautui tänään. Olo ei siltikkään ole helpottunut, tilalle tuli suru. Suru siitä mitä tein tai oikeastaan miten. En voi puolustella tekojani muulla tavoin kun, että sanoisin että rakastuin. Miten se sanotaan loukkaamatta ihmiselle joka sanoo, että revin sydämen irti rinnasta, eikä kukaan koskaan pysty tulemaan tilalle, miten rakastaa minua niin kovin, ettei se ole edes mahdollista. Tuli itku. Hirveä tilanne. Miten kunnioittaa kahden miehen tunteita, joita molempia rakastaa... erilailla, mutta kuitenkin rakastaa.. Kai mie kykenen rakastamaan vaikka puolta maailmaa...helpommin ainakin kuin itkemään.. Jos tää ei olis näinkin vaikeeta, nii helppoahan tää olis.. mitäpä sitä helpoimman kautta....