Ikävä. Sitä kaipaa syliä, sitä tunnetta kun painat jalkapöytäsi toisen jalkapohjiin kiinni, polvet toisen polvitaipeisiin niin että mahdollisimman paljon ihoa kohtaa. Kiedot käsivarret yli ja nukahdat.  Tekee tupakkaa mieli, taistelen riippuvaisuuttani vastaan, enkä polta. Ilma on viilentynyt, voin melkein haistaa tulevan talven. Alastomat puut huojuvat masentavan näköisinä pihassa, tuuli pöllyttää tippuneita lehtiä. Mietin sinua. Kaikki ajatukset eivät imartele sinua, silti rakastan. Näitä kahleita ei varmaan saa katkottua ikinä. Anna anteeksi, minun on elettävä, en voi kuihtua tänne.. Minä kuitenkin olen. Tasapainoilen. Mieleni riemuitsee kaikesta huolimatta, minulla on rauha. Ikäväkin voi olla positiivinen tunnetila, se kun rinnassa läikehtii ja kuplii. Saa hymyilemään. Imen itseeni tätä, talvivarastoon ;) Pyörin pihalla kädet levällään kuin karusellissa ja nauran.