Kello on kolme yöllä, olen nukkunut kaksi ja puolivuorokautta. Edelleen tunnen oloni väsyneeksi, uni ei vain tule. Pyörin sängyssä alkuyön, vuoroin luin, vuoroin teeskentelin nukkuvaa. Kuume on laskenut. Sisäinen levottomuus ei. Tunnen tarvitsevani taas hengitystilaa, toisaalta kaipaisin parisuhteen tuomaa säännöllisyyttä ja turvaa, olen aivan hakoteillä ja hukassa itseni kanssa. Olen yrittänyt lokeroida elämän osa-alueita erilleen. Se on vaikeaa, kun ne kaikki kuuluisi yhteen. Totuus on kuitenkin vähemmän nätti...