Eilinen oli senverran sietämätön, että selkäranka valui nikama nikamalta vissii perseestä ulos ja kaikki hyvät aikeet ja lupaukset koti-illasta haihtui taivaan tuuliin. Niimpä löysin itseni illalla oletettavasti paremmasta seurasta kuin mitä kotona oli tarjolla. Katalana ja inhottavana kävin alkuilasta kotona, todetakseni, että äijä nukkuu. Kolisin siinä aikani ja tekosyyllä, että puhelin jäi baarin pöydälle, lähdin takaisin. Yöllä kömmin kahden jälkeen himaan hyvin hiljaa. Äijä nukkui. Hiivin hiljaa sänkyyn, vaikkei juuri nukuttanutkaan. Viiden minuutin kuluttua äijä heräili, totesi minun olevan himassa, joten en aamulla pitänyt tarpeellisena selvittää yöllisiä menojani. Kävin vain kuskaamassa porukkaa baariin ja palasin myöhemmin hakemaan unohtuneen puhelimeni. Siistiä ja näppärää.... Sitä saa mitä tilaa, kultaseni... Tämä oli huolestuttavan helppoa...