sunnuntai, 18. toukokuu 2008
Ilkeilyä..
Eilinen oli senverran sietämätön, että selkäranka valui nikama
nikamalta vissii perseestä ulos ja kaikki hyvät aikeet ja lupaukset
koti-illasta haihtui taivaan tuuliin. Niimpä löysin itseni illalla
oletettavasti paremmasta seurasta kuin mitä kotona oli tarjolla.
Katalana ja inhottavana kävin alkuilasta kotona, todetakseni, että äijä
nukkuu. Kolisin siinä aikani ja tekosyyllä, että puhelin jäi baarin
pöydälle, lähdin takaisin. Yöllä kömmin kahden jälkeen himaan hyvin
hiljaa. Äijä nukkui. Hiivin hiljaa sänkyyn, vaikkei juuri
nukuttanutkaan. Viiden minuutin kuluttua äijä heräili, totesi minun
olevan himassa, joten en aamulla pitänyt tarpeellisena selvittää
yöllisiä menojani. Kävin vain kuskaamassa porukkaa baariin ja palasin
myöhemmin hakemaan unohtuneen puhelimeni. Siistiä ja näppärää.... Sitä
saa mitä tilaa, kultaseni... Tämä oli huolestuttavan helppoa...
Kommentit