Eilinen oli hyvä päivä. Äijä on ollut ihan superihana. Peuhattiin kokopäivä. Syli oli hyvä. Poika on ollut vähän kipeänä ja otin aamulla poitsun duuniin mukaan, kun tiesin, ettei tarvitse olle töissä tuntia, kahta pitempään. Kotona sitten lepäilty ja paistettiin tuoretta tonnikalaa lounaaksi perunamuussia ja remouladea, ihan loistavaa. Oottelen äijää vielä töistä, lupas muru tuoda jotain hyvää iltapalaksikin. Ystävällä paha perhekriisi, jotenkin herää taas arvostamaan omaa parisuhdetta, vaikka se välistä onkin kaikkea muuta kuin helppoa. Arjen pienet jutut, aamukahvi, yhdessä saunominen, pieni hymy, syliin nukahtaminen illalla, kaikki tämä tuntuu niin hyvälle. Toivon, että pääsevät asian yli ja puntaroivat mielessään kannattaako kaikkea heittää hukkaan, pitäisikö antaa edes vähän armoa toiselle. Yleensä on vain niin, ettei se vaihtamalla parane. Opetellaan kunnioittamaan toisiamme, minäkin opettelen, joka päivä, joskus onnistun paremmin, joskus huonommin, mutta yritän.