Olen ollut pitkään väsynyt, turhautunut, kiireinen ja yksinäinen. Kaikki päälle kasautuneet ongelmat ovat kasaantuneet valtavaksi möykyksi, painolastiksi mikä on meinannut rusentaa minut alleen. Jotenkin vaan sitä on onneksi jaksanut. Kaipaan kovasti välillä olkapäätä, sitä, että joskus saisikin olla heikko, eikä aina täytyisi olla karvat pystyssä ja jaksaa. Että olisi joku, jonka kanssa vaan vaikka olisi... Taidan nukkua aamulla pitkään ja nyt olla hetken ajattelematta ja nauttia hiljaisesta talosta. Aamulla keittää rauhassa kahvit ja katsella aamunvaloa ja olla onnellinen, ettei juuri sillähetkellä ole kiire mihinkään.