Kolea ilma, pitkä heinä kasteli varpaat, sandaalit oli vähän huono valinta metsälenkille. Pentu on hienosti leimautunut minuun, istutaan vierekkäin metsässä, minä kannon nokassa, pentu kyljessä kiinni. Mikäs meidän ollessa, sen silmät sanoo minulle. Mietin miten sillä voi olla niin vanhat ja viisaat silmät, vaikka ikää hädintuskin 11vko. Rauhoittavaa vaan olla. Varpaat tuntuu jo kylmiltä, flunssa ei ainankaan parane näin, en malttaisi lähteä vielä sisälle, ilma on sateen jäliltä raikas, mäntyjen lomassa viimeiset kielot tuoksuvat ja on helpompi itkeä vitutuksensä pois. Kävellään hiljakseen kotiinpäin, mieli on vähän parempi. Pilvien välistä pilkottaa pala sinistä taivasta ehkä se aurinko paistaa vielä...