Väsyttää. Töitä on liikaa ja tuntuu, ettei aika riitä, vuorokaudesta loppuvat tunnit. Teen unissanikin töitä, kuolleet kättelevät minua kiitokseksi ja niiden kasvot muuttuvat äidikseni. Alitajuntani on varmaan irronnut kannattimistaan ja harhailee pääni tyhjillä käytävillä kuin lepakko. Olen äreä ja haastan riitaa, ehdottomasti minut kuuluisi eristää muista viattomista ihmisistä ja antaa nukkua väsymykseni pois. Vapaapäiviä ei ole ollut kohta kahteen viikkoon. Olen ihmiskone ja minua vituttaa. Suustani meinaa tulla työpaikalla sammakoita, työkaverini naama ja koko olemus ärsyttää minua suunnattomasti. Yritän hillitä kieleni. Maanantaina pidän vapaapäivän, vaikka koko maailma menisi akseleiltaan. Pääsiäispyhät tulevat tarpeeseen.(eiköhän nekin peruta!) Yritän lohduttautua ajatuksella, että matkakassani on karttunut ja ensitalvena tai keväänä pääsemme reissuun, no ei se juuri nyt kyllä auta, tähän ei ole muuta hoitoa kuin tyyny ja peitto.. Yritän vielä olla reipas ja siivota kodin, senjälkeen jos saunaan pääsisi ja nukkumaan, että jaksaa taas ennen ylösnousua hilata itsensä duuniin ja olla asiakkaille niin vitun kiva ja kohtelias.... Loppukaneettina ylipirteän työkaverini yli-innokas lausahdus "töitä on tehtävä, silloin kun niitä on!!"  Vitun arjensankari!, toivottavasti miulta katkeis jalka...