Huonosti nukuttu yö, yli viikkoon ei olla oikein juteltu, ilman että tulee kamala mylly. Eilen illalla molemminpuolinen halu kävi sietämättömäksi ja hetkeksi oli pakko hellittää. Tälläkertaa se ei auttanut nukahtamaan, siirryin sohvalle lukemaan. Tuuli ujelsi puissa ja pyrytti lunta, ärsytti katsella ikkunasta, miten lumi kasaantui auton päälle. Tuntui luonnon henkilökohtaiselta loukkaukselta. Tuulen ääni kuulosti suurelta, harmaalta pilvimöykyltä, mikä huokaili omituisesti. Mikään ei kuuulostanut, siltä miltä piti. Ihan kuin kävelisin vieraassa maassa, jonka kieltä en tunne. Olen tehnyt joitain päätöksiä elämäni suhteen, mutta tuskin nekään on ihan lopullisia. Vituttanut yli liikaa. Minä hoidan, minä teen, minä korjaan. Eihän minusta edes ole jaksamaan kaikkea. Voi kun pääsisi äkkiä uuteen kotiin. Anteeksihan riittää, kaikkihan on hyvin.... Pitää vissiin alkaa valumaan töihin.