Koko päivä mennyt järjestellessä kaikkia papereita perunkirjoituksia ja hautajaisia varten ja tuntuu että juuri mitään ei olla edes saatu aikaiseksi. Eipä ole tullut koskaan ajatelleeksi miten paljon työtä on tämän kaiken järjestelemisessä. Ihmisen tulisi kyetä kaiken surun ja tuskan keskellä vielä hoitamaan tämmöisetkin asiat. Onneksi meitä on kaksi yhdessä asiaa hoitamassa, luulen että mieheltäni loppuisi voimat muuten kesken. Jotenkin niin hyvä olla kotona nyt. Huomenna pitäisi jaksaa mennä töihin, tuntuu ettei energia meinaa riittää, ehkä se tästä. Arkirutiinit saattaa tehdä ihan hyvääkin. Kyllä kesäloma tulee varmasti tarpeeseen tämän rumban päälle...