Minulta on loppunut ymmärrys, en jaksa, en viitsi, en välitä, ei kiinnosta. On kumma, miten minun osani on aina se, joka ymmärtää, myöntyy ja on loppupelissä se joka solmii rauhan yleisen viihtyvyyden vuoksi. Tämä kattila kiehui yli nyt, tästä hommasta ei tuu lasta eikä paskaa tällä tyylillä. Tiedän ihan tarkkaan äijän ajatuksenkulun, tunnen varmasti sen paremmin kuin kukaan muu ja tilanteen ollessa tällainen se ei lupaa mitään hyvää. Äijä on ihan mestari luomaan hyytävän tunnelman himaan, niin että joutuu varomaan joka askeltaan, tälläkertaa vastassa on ihan samanlaisella asenteella varustettu naisihminen.  Mitä enemmän painoa joutuu kantamaan harteillaan, sitä kovemmaksi ja kyynisemmäksi se ihmisen valitettavasti tekee. Itkeäkkään ei viitti, eikä edes näköjään onnistu. Tää on ihan ku heiluttas karkkia lapsen nenän edessä, ollaan hyvällä tuulella päivä jotta voi räjähtää atomeiks seuraavat kaksviikkoo, reilua.  No niitä palasiaan saa ettiä ihan rauhassa yksikseen, palapelit onkin varmaan älyllisesti haastavinta, mitä voi tolla aivokapasiteetillä rakentaa. Rauhansolmimiseen tarvitaan paljon enemmän.