Olen äkäinen. Sukset ristissä äijän kanssa. Joskus ihmettelen suuresti sitä tyhmyyttä mikä on jostain kummallisesta syystä pakkautunut kaikki yhden ja ainoan ihmisen harteille, no ei varmaan ole helppoa olla hän... Kiukuspäissäni vedin överi treenin ja jalat on kuin kaksi puupökkelöä jo toista päivää. Tosin se ei varmaankaan ole mitään verrattuna siihen selkäsärkyyn minkä äijäni saa nukkuessaan kolmatta yötä sohvalla... Kieltäydyn keskustelemasta, kuuntelemasta tai ylipäätään huomaamasta hänen koko olemassaoloaan, helvetin ääliö! Luulen, että lähden lenkille, jospa tää ylenmääräinen kiukku ja vitutus edes vähän helpottais...