Olevinaan aikaa ei saa riittämään. Sanotaan että aikaa on aina riittävästi, kunhan käytämme sen oikein, nähtävästi en osaa ajankäyttöä tai vaihtoehtoisesti olenkin laiska. Himassa on ollut vähän huono tunnelma jälleenkerran, äijällä on jotain ongelmia itsensä kanssa, depression oireita on ollut kyllä luettavissa jo jonkin aikaa. Tuntuu, että hän ui liian syvissä vesissä, mieli eksyksissä, enkä pysty sytyttämään majakanvaloja, en osaa auttaa, en kykene. En pysty rypemään samassa suossa ja siitäkin poden jonkinasteista syyllisyyttä. Odotan, että valoa alkaisi kajastaa taas jostain rakosesta. Ehkä tänään olisi parempi päivä kuin eilen.. kestän ihan mitä vain, mutta järkkymätön katatoninen hiljaisuus on ehkä pahinta mitä tiedän, siihen lisättynä tyhjä tuijotus seinään ja syvä huokailu ,saa järjen lähtemään omastakin päästä. Hyi hitto, että olenkin taas hirveä!  Oikeasti on kamala kun toisella on paha olla ja oma aika ja energia ei riitä tekemään mitään toisen hyväksi. Eikä yksinkertaisesti jaksaisi olla aina se kantava voima, joskus olisi kiva olla se osapuoli josta pidettäisiin huolta. En tarkoita, että toinen valitsisi tahallaan surkean olonsa, mutta omilla valinnoillaan, asenteellaan ja elämänkatsomuksen kautta on mahdollista vaikuttaa olosuhteisiin. Ehkä illantullen asioihin tulisi jokin järki. On ikävä miestäni, älä jää hukkaan....