keskiviikko, 21. toukokuu 2008
Väsyttää.
Väsyttää. Uni ei vain tule. Vaikea sanoa mitä ajattelee, en tiedä sitä
itsekkään. Elämme täällä niin yhdessä ja kuitenkin erikseen. Kuilu on
kasvanut, enkä tiedä haluanko kuroa sitä umpeen. Tämähän on vain minun
totuuteni. Kummallakin omansa. Ehkä pieni irtiotto tekisi hyvää. Kun
lakkaa puhumasta, on niin vaikea sen jälkeen avata suutansa. Hiljaisuus
on pahempi, kuin koko viikon huutaminen. Yritän heittää asian leikiksi
ja sivuuttaa sen. Unohtaminen on helppoa. Ajattelen asiaa, sitten kun
jaksan paremmin. En jaksa kantaa vastuuta joka asiasta kokoajan, ilma
loppuu ja tuntuu että tukehdun. Mistähän saisi happea ja elvytysryhmän?
...sos...
Kommentit