Aamu, lapset lähteneet kouluun. Kahvin keittimen roplatus kuuluu keittiöstä. Olisi voinut nukkua vielä, vapaapäiväkin, mutta uni on jo hävinnyt ja päivän hommat odottaa. Levoton yö takana, on ikävä. Yksinolemisessa on haasteensa, puuttuu syli mihin käpertyä, kosketus, läheisyys, enkä nyt ensisijaisesti edes ajattele seksiä, olen aika hyvä olemaan ilmankin...vaikka en ehkä hirveästi pahaksi panisi sitäkään. Mutta mitä sitä sanottiinkaan; ronkelit jää ilman ;) Kompakti paketti ei vaan ole saatavilla, joku joka olisi edes vähän perillä siitä kuka tai mikä minä olen, joku joka vain osaisi olla ja osaisi antaa minun olla, välittäisi, tunkeutumatta kuitenkaan liian agressiivisesti minun tilaani tai elämään. Ei semmoisia ole olemassakaan. Siispä lakkaan ajattelemasta asiaa, puen päälleni ja aloitan pihatyöt ja juttelen haravalle...
maanantai, 17. lokakuu 2011
Kommentit