Pari päivää mökillä teki käsittämättömän hyvää. Keskellä metsää on hyvä olla. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon ja jotenkin pää ei meinaa kestää tässä kaikessa perässä. Taidan suunnata ylimääräisen vapaa-ajan nyt jonnekkin muualle kun yöelämään... Omaehtoinen eristäytyminen kaikesta mikä riepoo on tervetullutta. Tuntuu ettei mikään ole ihan sitä miltä äkkiseltään näyttää, onneksi ja myöskin epäonnekseni palikat vaihtaa varmaan järjestystä... tämä on outoa ja jollainlailla pelottavaakin. Parisuhde ei jotenkin ota luistaakseen ja mietin, että kannattaako väkisin yrittää? En osaa edes eritellä mikä kaikki on pielessä ja edelleen rakastan  miestäni kovinkin paljon, tuntuu vaan ettei se riitä.. Tilanne on jokseenkin outo. Tunnen syyllisyyttä siitä, että haluaisin erota ja selvittää ajatuksiani. Onko oikein erota ja jättää toinen jos huomaakin kuukauden päästä että haluaa palata takaisin yhteen, sekään ole reilua toista kohtaan. Tosin onko reilua ollakkaan yhdessä jos yhdessäolokin rasittaa???  Tää on ihan perseestä. Asetelmaa sotkee myös joku muukin pikku juttu... On jotain hyvääkin...